Eletty uskonto ja esoteria

Kansainvälisessä uskonnontutkimuksessa kohistaan nykyään kovasti ”eletyn uskonnon” nimellä tunnetusta lähestymistavasta. Pitkään asian äärellä jahkailtuani olen vihdoin viime viikkoina tarttunut härkää sarvista ja alkanut tutustua paremmin aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Tässä muutamia alustavia aavistuksia ja puolivalmiita ajatuksia asian äärellä.

Eletty uskonto

Lived Religion in America: Toward a History of Practice eBook: Hall, David  D.: Kindle Store - Amazon.com

Eletyn uskonnon tutkijat ovat tahtoneet suunnata huomiota uskonnon oikeaoppisista ja institutionaalisista ilmentymistä uskontoon sellaisena kuin se on läsnä ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Suuntauksen innoitteet löytyvät osittain jo sotien jälkeisestä ranskalaisesta uskontososiologiasta, mutta nykyinen kansainvälinen tutkimusaalto sai alkunsa 1990-luvun Yhdysvalloista. Lähtölaukauksena toimi aiheelle omistetun konferenssin pohjalta syntynyt, historioitsija David D. Hallin toimittama antologia Lived Religion in America: Toward a History of Practice (1997). Suuntauksen teoreettista pohjaa ovat kehittäneet etenkin etnografisesti suuntautunut historioitsija Robert Orsi sekä uskontososiologit Nancy T. Ammerman ja Meredith McGuire, samalla kun lukuisat tutkijat ovat tuottaneet empiiristä analyysia menneisyyden ja nykypäivän eletystä uskonnosta.

Eletty uskonto | Tiedekirja

Tutkimussuuntaus on saanut jalansijaa myös Suomessa. Historiantutkimuksessa oltiin varhain hereillä: historioitsija Pirjo Markkola ammensi eletyn uskonnon tutkimuksesta jo teoksessaan Synti ja siveys: Naiset, uskonto ja sosiaalinen työ Suomessa 1860-1920 (SKS 2002). Kiinnostuksen jatkumisesta kertoo Tampereen yliopiston History of Experience -huippuyksikön Lived religion -tutkimusryhmä, jossa aihetta ovat kehitelleet erityisesti historioitsijat Sari Katajala-Peltomaa ja Raisa Maria Toivo. Uskontohistorian ohella tutkimussuuntaus on edennyt myös muilla suomalaisen uskonnontutkimuksen aloilla. Aivan hiljattain aiheesta ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen antologia, teologi Elina Vuolan toimittama Eletty uskonto: Arjen uskonnollisuudesta ja sen tutkimuksesta (SKS 2020), joka lähestyy suuntausta uskontososiologian, uskontotieteen ja teologian näkökulmista.

Lived Religion - Meredith B McGuire - nidottu(9780195368338) | Adlibris  kirjakauppa

Eletyn uskonnon tutkimuksessa ei ole kyse vain aiemmin tutkimattomien ilmiöiden paljastamisesta, vaan koko uskonnontutkimuksen vakiintuneiden lähestymistapojen ja käsitteiden kritiikistä. Monet tutkijat, ehkä painokkaimmin McGuire teoksessaan Lived Religion: Faith and Practice in Everyday Life (2008), ovat korostaneet, että uskonnontutkimuksen ymmärrys uskonnosta on muovautunut alun perin Euroopan uskonnollisten instituutioiden hallitseman historiallisen määrittelyprosessin tuloksena. Käsitteeseen onkin jo lähtökohtaisesti sisäänleivottu tiettyjä arvolatautuneita jäsennyksiä: usko, oikeaoppisuus ja sitoutuminen uskonnolliseen organisaatioon on nostettu esiin ”todellisen” uskonnon keskeisinä mittareina, kun taas tavallisten ihmisten eklektiset ja luovat tavat ymmärtää uskonnon opillinen puoli sekä heidän jokapäiväiset ja keholliset tapansa elää uskontoa todeksi on painettu näkymättömiin. Eletyn uskonnon tutkimuksesta nouseekin esiin paitsi uusia tutkimuskohteita myös kokonaan uudenlainen ymmärrys uskonnosta yleensä, minkä vuoksi tutkimussuuntaus kiinnittyy läheisesti uskonnontutkimuksen alkuajoista asti käytyihin teoreettisiin keskusteluihin ”uskonnon” määritelmästä.

Aluksi eletyn uskonnon tutkijat keskittyivät paljolti tutkimaan aiemmin tutkimuksessa sivuutettujen ihmisryhmien, kuten maallikoiden, naisten ja erilaisten vähemmistöjen tapoja elää uskontoa. Huomio myös suunnattiin uskonnon opillisen puolen sijaan sen ruumiillisiin ja affektionaalisiin aspekteihin – ja aivan erityisesti uskonnollisiin käytäntöihin (practices), joita monet pitävät tutkimussuuntauksen ydinkohteena. Sittemmin on kuitenkin huomautettu, että mikäli virallinen ja institutionaalinen uskonto sekä uskonnon teologinen puoli jätetään huomiotta, tullaan vain säilyttäneeksi juuri niitä rajoittavia dikotomioita, joita kritisoimaan tutkimussuuntaus alun perin kehittyi. Niinpä tuoreemmassa aihetta koskevassa tutkimuksessa (erityisesti em. Vuola 2020) onkin pyritty hakemaan kokonaisvaltaisempaa näkökulmaa elettyyn uskontoon. Monet vaikuttavat olevan jo taipuvaisia toteamaan, että itse asiassa kaikki tosiasiallinen uskonto on tavalla tai toisella elettyä.

Pope Francis in Qaraqosh, Iraq, March 7
Millaista on paavin eletty uskonto? Kuvassa paavi Franciscus rukoilemassa Qaraqoshissa vierailullaan Irakissa maaliskuun alussa. (Kuva: Reuters.)

Mutta jos näin on, mitä – jos mitään – enää voitaisiin tarkoittaa ”ei-eletyllä uskonnolla”? Ajatuksella hieman leikitellen ehdotan, että ei-eletyn uskonnon voidaan katsoa olevan jompaakumpaa kahdesta asiasta: 1) Uskontoa sellaisena, jollaisena jokin uskonnollinen instituutio tahtoisi ihmisten sitä elävän, mutta jollaisena kukaan ei sitä kuitenkaan elä – sillä jos näin olisi, se olisi elettyä uskontoa. Tässä mielessä ei-eletty uskonto olisi siis epäonnistunut uskonnon preskriptio. 2) Uskontoa sellaisena, jollaisena tutkijat tai muut tarkkailijat kuvittelevat ihmisten sitä elävän, mutta jollaisena kukaan ei sitä kuitenkaan elä – sillä jos näin olisi, se olisi elettyä uskontoa. Tässä mielessä ei-eletty uskonto olisi siis epäonnistunut uskonnon deskriptio. Yleisesti ottaen ei-eletty uskonto on siis uskontoa, jota tahdotaan tai luullaan olevan, mutta jota ei todellisuudessa ole. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tällaiset preskriptiot ja deskriptiot olisivat vailla merkitystä: epäonnistuneetkin yritykset kontrolloida ja kuvata ihmisten uskonnollista elämää vaikuttavat tapaamme ymmärtää todellisuutta ja toimia siinä – ne eivät vain ole uskontoa sellaisena kuin ihmiset sitä todellisuudessa elävät.

Eletty esoteria

Eletyn uskonnon tutkimuksessa on paljon samaa niin ikään 1990-luvulla muodostumisensa aloittaneen (länsimaisen) esoterian tutkimuskentän kanssa: molemmat ovat nostaneet esiin uskonnontutkimuksessa aiemmin sivuutettuja ilmiöitä ja dekonstruoineet niitä historiallisia valtadiskursseja, jotka ovat vastuussa tästä sivuuttamisesta (esoterian tutkimuksen osalta ks. etenkin Wouter J. Hanegraaff, Esotericism and the Academy: Rejected Knowledge in Western Culture [2012]). Yhteisistä pyrkimyksistään huolimatta esoterian ja eletyn uskonnon tutkimus ovat löytäneen toisensa vain harvoin, joskin ”eletty esoteria” on jo vuosia kierrellyt kansainvälisen uskonnontutkimuksen käsitesfäärissä.

Kenties varhaisin yritys eletyn esoterian käsitteen hahmottelemiseksi tehtiin American Academy of Religionin vuoden 2014 konferenssissa pidetyssä sessiossa ”Lived Esotericism: A Focus on the Shift between Narratives, Practices, and Experiences in Western Esotericism”, jossa puhuivat Egil Asprem, Joshua Gentzke, Thomas Willard, Eric Davis ja Alastair Lockhart. (Samana vuonna termi ”eletty esoteria” vilahtaa myös uskontotieteilijä Kennet Granholmin teoksessa Dark Enlightenment: The Historical, Sosiological, and Discursive Contexts of Contemporary Esoteric Magic [2014, 6]. Hänen teoksensa ei etnografisesta otteestaan huolimatta kuitenkaan keskustele eletyn uskonnon tutkimuskentän kanssa.)

Session puhujista teoreettis-metodologisesti hedelmällisin vaikuttaa olleen historiantutkija ja uskontotieteilijä Egil Aspremin alustus ”Why ‘Esotericism’ Cannot Be Lived: On Dismantling and Reassembling the Experiential Building Blocks of a Complex Cultural Concept”. Esityksessään hän lähestyi teemaa esoteria-käsitteen parissa tekemänsä laajemman teoreettisen työn näkökulmasta, jota työtä hän on sittemmin jatkanut näihin päiviin saakka useissa julkaisuissaan. Hän on käsitellyt eletyn esoterian käsitettä myös – ja tällä kertaa positiivisemmassa mielessä – yhdessä uskontotieteilijä Susannah Crockfordin kanssa kirjoittamassaan artikkelissa ’Ethnographies of the Esoteric: Introducing Anthropological Methods and Theories to the Study of Contemporary Esotericism’ (Correspondences 1/2018).

Artikkelissaan Crockford ja Asprem toteavat, että esoterian tutkimus on painottunut pitkälti historiallisiin ja diskursiivisiin tutkimusmenetelmiin, kun taas sosiologisia ja antropologisia metodeja on sovellettu esoteriaan liittyviin ilmiöihin lähinnä muilla viime vuosikymmenien tutkimuskentillä, kuten 1970-luvulla kehittyneessä ”okkultin sosiologiassa” sekä uusien uskonnollisten liikkeiden ja pakanuuden tutkimuksessa. He ehdottavat etnografisten menetelmien omaksumista erityisesti nykyesoterian tutkimuksen työkalupakkiin. Heille uskontoetnografinen tutkimus näyttäytyy keskeisenä tapana nostaa esiin se jännite, joka vallitsee virallisesti määritellyn uskonnon ja eletyn uskonnon ”sellaisena kuin se todella tapahtuu” välillä, millä puolestaan on tärkeitä seurauksia uskontotieteen teoreettisille keskusteluille. He jatkavat:

The same holds for ”lived esotericism”: by going beyond the study of ”counter-canonic” esoteric texts, it is, for example, possible to glimpse forms of esotericism that are not marked primarily by ”rejected knowledge” [Wouter J. Hanegraaff], the search for ”higher knowledge” [Kocku von Stuckrad], or a [Antoine] Faivrean ”form of thought”. Glimpses into how esoteric practice is embedded in everyday life would offer new insights, and, potentially, reformulations of theory.

(Hakasuluissa tehdyt viittaukset esoterian tutkimuksen keskeisiin teoreetikoihin omia lisäyksiäni.)

Crockford ja Asprem painottavat täten eletyn esoterian tutkimuksen antia esoterian tutkimuskentän teoreettisille keskusteluille: tutkimalla (nyky)esoteriaa etnografisesti voidaan nostaa esiin sellaisia toimijoiden käsityksiä, käytänteitä ja itsemäärittelyjä, jotka haastavat tutkimuskentällä vallitsevia näkemyksiä ”esoterian” luonteesta.

”Eletty esoteria” on viime aikoina noussut esiin myös suomalaisissa keskusteluissa. Termi esiintyy ohimennen uskontoetnografi Terhi Utriaisen ja uskontotieteilijä Tiina Mahlamäen yhteisartikkelissa ’Esoteeristen naisten lumottu toimijuus’ (Teologinen Aikakauskirja 2/2019), jossa he ammentavat sekä eletyn uskonnon että esoterian tutkimuskentiltä. Kuten Crockfordilla ja Aspremilla, myös heillä termi yhdistyy huomioon esoterian tutkimuksen yksipuolisesti painottuneesta metodologisesta profiilista: ”Eletyn esoterian ja arkisen toimijuuden tutkimus on ollut tekstikeskeisen ja historiallisesti painottuneen länsimaisen esoterian tutkimuksessa vähäisempää.”

Termi oli näkyvästi esillä myös Tampereen Yliopistossa vuonna 2019 järjestetyssä konferenssissa Edges of Freemasonry II: Lived Esotericism and the Western Modernity. ”Eletyn” näkökulman eksyminen konferenssin nimeen liittyy edellä mainitsemaani tamperelaiseen History of Experience -tutkimusprojektiin. Konferenssin esittelyteksteissä ei kuitenkaan tuotu eksplisiittisesti esiin eletyn uskonnon näkökulmaa, eikä siihen myöskään juuri tartuttu konferenssin varsinaisissa sisällöissä, ainakaan omien huomioideni ja muistikuvieni perusteella.

https://agricolaverkko.fi/hallinta/wp-content/uploads/2019/03/vapaamuuraus.jpg

Aspremin ja Crockfordin artikkeli vaikuttaa olevan tällä hetkellä pisimmälle viety yritys käsitteellistää elettyä esoteriaa. He kuitenkin sitovat käsitteen erityisesti nykyesoterian etnografiseen tutkimukseen. Utriaisen ja Mahlamäen artikkelissa termi esiintyy vain ohimennen, mutta siinä näkökulmaa hyödynnetään nykyesoterian ohella myös historialliseen aineistoon, kun Mahlamäki tarkastelee antroposofian merkityksiä Kersti Bergrothin (1886-1975) elämässä ja toiminnassa.

Eletyn uskonnon näkökulmaa voidaan tietenkin soveltaa esoterian tutkimuksessa myös ilman puhetta nimenomaan ”eletystä esoteriasta”. Tällainenkin tutkimus on tosin oman käsitykseni mukaan harvassa, joskin ainakin Suomessa on aivan viime vuosina tehty tähän suuntaan liikkuvia avauksia. Esimerkiksi teosofia ja eletyn uskonnon tutkimus ovat kohdanneet toisensa historioitsija Mikko Kemppaisen väitöskirjassa Sosialismin, uskonnon ja sukupuolen dynamiikkaa: 1900-luvun alun työväenliikkeen naiskirjailijat aatteen määrittelijöinä (2020). Sama asetelma toistuu myös Kemppaisen yhdessä historioitsija Antti Harmaisen kanssa kirjoittamassa artikkelissa ’”Paremman sosialismin” asialla: Uskonnon ja sosialismin synteesi suomalaisessa työväenliikkeessä ensimmäisistä eduskuntavaaleista kansalaissotaan’ (Historiallinen Aikakauskirja 1/2020). Mutta joskin Kemppainen ja Harmainen tuovat esoterian ja eletyn uskonnon tutkimuskentät toistensa yhteyteen, he eivät uppoudu syvempään keskusteluun eletyn uskonnon tutkimuskirjallisuuden kanssa.

Yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että eletyn uskonnon ja esoterian tutkimus ovat toistaiseksi vaikuttaneet toisiinsa varsin vähän. Paljolti tämä epäilemättä johtuu siitä Crockfordin ja Aspremin sekä Utriaisen ja Mahlamäen esiin nostamasta seikasta, että esoterian tutkimuskenttää ovat aivan viime aikoihin saakka hallinneet historiallis-diskursiiviset menetelmät ja näkökulmat. Myös eletyn uskonnon tutkimussuuntaus on vielä varsin tuore, ja se on nähtävästi vasta viime aikoina alkanut saada laajempaa kannatusta eurooppalaisissa tutkimuspiireissä, joissa esoterian tutkimus on puolestaan ollut vahvimmillaan. Samansuuntaisten intressiensä vuoksi näiden tutkimuskenttien voidaan kuitenkin olettaa jatkossa päätyvän aiempaa läheisempään vuorovaikutukseen toistensa kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s