Spiritistinen istunto Nokialla

Olen aiemmin tarkastellut spiritualistien ja teosofien pyrkimyksiä saada jalansijaa Hämeenlinnassa. Nyt jatkan raapaisujani suomalaisen esoterian paikallishistoriaan suuntaamalla katseeni Nokialle. Esittelen aluksi hieman paikallisten teosofien järjestäytymistä ja käsittelen sitten tamperelaisten spiritualistien epäonnistunutta yritystä lumota Nokian työläiset aatteensa kannattajiksi.

Yksi Suomen Teosofisen Seuran seitsemästä perustajaloosista muodostettiin vuonna 1907 Nokialle. ”Sarastukseksi” nimetyn loosin toiminta perustui muiden loosien tavoin lähinnä esitelmiin, keskusteluihin ja esoteerisen kirjallisuuden lukemiseen. Sen parissa perustettiin kuitenkin myös käsinkirjoitettu lehti Sarastus ”jäsenten kehityksen edistämiseksi teosofisissa mietelmissä” (Tietäjä 3/1908 ja 5-6/1908), mutta tämä hanke vaikuttaa jääneen lyhytikäiseksi.

Sarastuksen taustalla oli seudulla jo vuosia toiminut teosofipiiri. Loosin edustaja Suomen Teosofisen Seuran vuosikokouksessa 1909 muisteli seuraavaa:

Jo useita vuosia ennen paikallisyhdistyksemme syntyä oli täällä Nokian seudulla meitä muutamia teosofian harrastajia. Teosofiset aatteet olimme saaneet teosof. kirjallisuudesta ja se elämänkatsomus, mitä tästä kirjallisuudesta saimme oppia, kypsyi vähitellen meidän omaksi elämänkatsomukseksemme.

Kun sitten v. 1905 keskivaiheilla Helsingissä alkoi ilmestyä teos. aikakauslehti ”Omatunto”, oli se ikäänkuin uusi herätys meille kaikille. ”Se oli”, niinkuin yhdistyksemme sihteeri vuosikatsahduksessaan kirjoittaa, ”kuin kirkas tähti, joka loistaa läpi pimeyden. Tiesimmehän mekin siitä saavamme uutta valoa, uutta virkeyttä totuutta etsivälle ja tietoa janoovalle hengellemme. Ja sitä tilattiin yhteisesti. Ja sitä ahmimalla luettiin ja iloittiin. Todella tunsimme itsemme onnellisiksi, kun ”Omatunto” ilmestyi. En koskaan unohda niitä hetkiä, kun kesäillan lempeässä hohteessa kokoonnuimme luonnon helmaan lukemaan ”Omaatuntoa”.

Myös Veikko Palomaa käväisi talvella 1906–1907 teosofisen luentokiertueensa yhteydessä Nokian tehtailla ja piti lukusalissa kaksi luentoa noin sadalle hengelle (Omatunto 2/1907). Kirjallisuutta hän sai kaupaksi jonkin verran, mutta luentojen jälkeen käydyissä keskusteluissa nähtiin 1900-luvun alussa tavanomainen köydenveto teosofian merkityksestä järjestäytyneen työväestön toiminnassa. Palomaa valitteli:

Mutta keskusteluissa ei juuri nimeksikään arvosteltu puheitteni sisällystä, kuten minä ja moni muu olisimme halunneet, vaan kierreltiin sen kysymyksen ympärillä, olisiko teosofisten esitelmien pitäminen ensinkään tarpeellinen niin kauan kuin ”taloudellinen kysymys” vielä on ratkaisematta. Tällainen kysymys on, kuten tiedetään, jo aikoja sitten nostettu materialististen sosiaalidemokraattien taholta. Siihen kysymykseen vastattiin Nokialla samoin kuin monessa muussakin tilaisuudessa, että teosofisten esitelmien pitäminen on tarpeellista niistä, jotka sellaisia haluavat, sitäkin suuremmalla syyllä, että teosofinen elämänkatsomus paremmin kuin mikään muu tähän asti tunnettu kykenee antamaan sekä järkeä että oikeudentuntoa tyydyttävän selityksen kaikista – siis taloudellisistakin – asioista.

Nämä keskustelut olivat teemaltaan tärkeitä paikalliselle teosofipiirille, joka vaikuttaa limittyneen tiiviisti Nokian teollisuustyöväestön verkostoihin. Joskin piirin keskeisenä hahmona ja sittemmin myös Sarastuksen puheenjohtajana toimi valokuvausta harrastanut entinen opettaja, maisteri Matias Alfred Stark (1857–1940), oli loosin muu jäsenistö työväenluokkaista: ainakin vuoden 1911 jäsenlaskennassa mukana oli maisterin ohella yksi uuniseppä ja loputkin jäsenet on kirjattu työmiehinä ja näiden rouvina. Myös loosin perustamiskokous pidettiin Nokian tehtaitten lukutuvassa, siis samassa tilassa, jossa Palomaakin oli puhunut.

Nokian teosofeilla oli läheiset yhteydet naapurikaupunki Tampereelle. Työmies Väinö Virtanen, joka oli ollut mukana perustamassa Sarastusta, mutta eronnut siitä lähes saman tien, valittiin vuonna 1910 Tampereelle perustetun Valonheittäjä-loosin puheenjohtajaksi. Tampereen teosofit myös kävivät kesällä 1910 ryhmävierailulla Nokian loosissa, mistä voidaan päätellä, että pienimuotoisempaa yhteydenpitoa oli muulloinkin: Nokian ja Tampereen teosofit olivat osa samaa verkostoa. (Ks. etenkin STS:n vuosikokoukset.)

Nokialla tiedettiin toki myös vuonna 1909 perustetun Tampereen Spiritistisen Seuran olemassaolosta. Sarastus jopa tilasi Spiritistiä (ks. STS:n vuosikokous 1910) ja Spiritisti puolestaan mainitsi nokialaisena asiamiehenään Johan Louhivaaran, joka oli Sarastuksen sihteeri ja nähtävästi paikallisen teosofiverkoston kantavia voimia. Myös hänen vaimonsa Hilma Louhivaara oli loosin jäsen. Johan Louhivaara oli muutenkin aktiivinen paikallisyhteisössään: hänen nimensä esiintyy vuonna 1907 perustetun Nokian paperityöläisten ammattiosaston yhteydessä (esim. Kansan Lehti 19.1.1907) ja toisaalta löytyy tieto, että hän huolehti 1900-luvun alussa Nokia-yhtiön lainakirjastosta ja oli siten yksi seudun ensimmäisiä kirjastonhoitajia. Työväestön aineelliset ja henkiset pyrkimykset näyttävätkin olleen monipuolisella tavalla lähellä hänen sydäntään.

Mitä Nokian teosofit mahtoivat ajatella Spiritististä? Olihan lehdessä toisinaan teosofiaan varsin kielteisesti suhtautuvia huomioita ja kirjoituksia. Nämä ovat varmasti herättäneet ainakin keskustelua. Ja keskustelua herätti epäilemättä sekin, kun Tampereen spiritualistit saapuivat loppuvuodesta 1910 Nokialle aatettaan julistamaan.

Kansan Lehdessä (8.11.1910) kerrottiin, että Nokian Työväentalolla järjestettiin spiritualistisia luentoja 1. ja 3. marraskuuta. Luennoitsijoita, joiden nimiä ei mainita (luultavasti mukana oli ainakin Jalo-Kivi), oli ensimmäisellä kerralla kaksi, toisella vain yksi. Heidän kerrottiin olevan ”Tampereelta sieltä jostain spiritistien pesäpaikasta”. Molempien luentojen jälkeen keskusteltiin, mutta jälkimmäisen päätteeksi pidettiin – yleisön vaatimuksesta – myös spiritualistinen istunto! En tiedä, mitä teosofit asiasta tuumivat, mutta ainakaan Kansan Lehdelle tapauksesta kirjoittanut henkilö ei ollut lainkaan vakuuttunut kokemastaan:

Se mielestäni oli mitä suurinta humpuukia. Alussa luennoitsija tahtoi opettaa vain puheillaan, eikä käytännössä näyttää aakkosilla ja numeroilla varustetun paperin, hellan lautasen eli jonkun muun kevyen esineen kanssa yhtymisestä henkimaailmaan, tehdä kysymyksiä ja saada vastauksia. Tätä konstia ei hän opettanut, kehui vaan että se on vallan sama, jos antaa lapselle partapuukon. Lapsi sillä pian katkasee kurkkunsa.

Kansikuva
Nokian työväenyhdistyksen talo 1900-luvun alussa. Työväen Arkisto.

Luennoitsijan jyrkkä varoitus saattaa kuulostaa liioitellulta ja teennäiseltä: tiedämmehän, että spiritualistiset istunnot olivat 1800-luvun jälkipuoliskolla ja vielä 1900-luvun alussakin yleinen ja usein viihteellisiä muotoja saanut ajanviete. Ennen kaikkea se saattaa kuulostaa vain kehnolta tekosyyltä, jolla luennoitsija pyrki välttämään kiusallisen tilanteen, jos istunnossa ei tapahtuisikaan mitään ja koko homma siten vaikuttaisi vain humpuukilta – kuten sitten kävikin ainakin Kansan Lehden kirjoittajan näkövinkkelistä.

Varoitus kuitenkin heijastelee ennen kaikkea spiritualismiin ja okkultismiin vakavasti suhtautuneissa piireissä tavanomaista varovaista ja kunnioittavaa suhtautumista henkisiin voimiin. Henkimaailma oli heille hyvin todellinen asia, eikä sen kanssa ollut leikkimistä. Onkin hieman yllättävää, että luennoitsija sittenkin suostui järjestämään istunnon tässä aiheeseen ilmeisen torjuvasti asennoituneessa ympäristössä. Kirjoittajan toivoman kaltaisen kirjainlevyä ja lasia käyttävän istunnon sijaan pidettiin kuitenkin vain yksinkertainen pöytäseanssi, jossa henkien toivottiin kommunikoivan pöytää kallistelemalla.

Monien pyyntöjemme perästä suostui hän vihdoin myös todistamaan puheitaan, pyytäen pyöreätä pöytää. Sitä ei voitu saada, vaan pienen neljä jalkasen sai, jonka luennoitsija tarkastettuaan hyväksyi. Meidän neljän istuntoon osaa ottavan piti panna siihen molemmat kätemme päälle. Ensin kysyttiin onko pöytä valmis. Onko pöytä valmis, useita kertoja. Sitten seurasi: kumarra pöytä, kumarra pöytä (ei kumminkaan niiaa pöytä, niiaa pöytä). Tämän perästä kohoaa pöytä, kohoaa pöytä ja niin edespäin, siksi kunnes tämä vanha ja ravistunut pöytä alkoi natisemaan, jonka äänen luennoitsija kehui syntyvän voimain keskittymisestä eli kasaantumisesta pöytään.

Pöytä oli näin valmisteltu ja istunto saattoi edetä:

Pöytä alkoi sitten kallistella itseänsä (ei kumminkaan kumarrella) luennoitsijaan päin. Pyysin olisiko mahdollista että se kumartuisi vaikka esimerkiksi minuun päin. Siihen se sai määräyksen, vaan ei totellut. (Lukija ehkä ymmärtää miksi ei.) Pyynnöstämme antoi luennoitsija vielä määräyksen pöydälle ilmoittaa tässä kokeessa olevan rouvan ikä ja kumartamaan niin monta kertaa kuinka monta vuotta rouva on vanha. Pöytä vähän ajan kuluttua alkoikin kallistella itseänsä, ei kumminkaan muualle kuin luennoitsijaan päin eikä enempää kuin kolme kertaa, vaikka rouva on kyllä kokolailla vanhempi kuin kolme vuotta. Lakkasi luultavasti siitä syystä, kun tein luennoitsijalle huomautuksen, ettei hän, vaikka se taitavasti käykin, vetelisi pöytää luokseen ja päinvastoin. Istunto loppui tähän. Päälle vielä meluten väiteltiin. Julkisuuteen tuon tämän vain sentähden, että nämä kaikenlaiset poppakonstien opettajat tulevat taitoineen ja oppineen tunnetuksi.

Istunto näyttää siis päättyneen luennoitsijan kannalta varsin nolosti. Vakavamieliset spiritualistit – mikäli sellaisia paikalla oli – varmasti kuitenkin ymmärsivät, ettei istunnon onnistuminen näin epäilevässä ja vihamielisessä ilmapiirissä ollut alun perinkään luultavaa, ja saattoivat siten antaa tapauksen anteeksi.

Nämä lyhyet huomiot Nokian paikallisesta esoteerisesta miljööstä osoittavat, että teosofia ja spiritualismi olivat osa myös tämän paikkakunnan elämää 1900-luvun alussa. Esoteerinen henkisyys kiinnosti. Sitä harrastettiin yksityisissä tuttavapiireissä, mutta se nostettiin toisinaan esiin myös julkisesti, etenkin paikallisen työväestön tiloissa ja tapahtumissa. Tällöin sen todenperäisyyttä ja merkitystä nimenomaan työväestön yhteiskunnallisille pyrinnöille saatettiin arvioida hyvinkin kriittisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s